Terve (oli minun ensimmainen sana suomeksi, joka opiskelin Bulgarian rannalla),
Minä olen elävä otus, joku usein on eksynyt Pohjoisessa.
Muutamat vuotta sitten, minä tuntisin, että en ole niin tavallinen Balkanin otus, ja aloitin ihmetellä minkä typpinen voin olla. Elämässäni olen tavannut erilaiset söpöt mönkkiäiset, värisekoitukset perhoset, vaaraliset lohikäärmet, vääsyneet yökulkijät, toukkat unessa...muttä ne eivät ole niin lähellä luonneni.
Ensin minä näin yhtä erityinen olento, jokulla oli rehellinen hymy ja herkkät silmät. Samalla hetkella sydämestäni tuli rakkaus ja kysyin siitä: "Kuka sinä olet pieni muruseni?". Vastaus oli: "Olen itsenäinen, kiltti ja ylpeä perus tunttu, joku asuu Suomessa ja auttaa vanhalle ukkille lelutehdäksessä ". Sen ääni oli niin melodinen ja uskomaton, että se houkutteli "mennä Suomeen vaan" ja antoi minulle inspiraatio tutkia miten tonttuja asuvat.
Ja sillä tavalla - lippun kädessä, sukset jälässä ja korttit laukkussa - minä asun Suomessa melkein kaksi vuotta ja yrittän tajuta mikä tonttujat syövät, mistä he nauravat ja itkevät, miten he tulevat tyytyväiset ja miten porot voivat ratsastaa rohkeasti...Joskus ymmärtäminen on helppo, joskus kokemuksiä ovat monimutkaisiä, mutta se on aina haaste ja seikkailu!
Tonttuvalinen Terveisin!
